6. Luominen
Jumala on kaiken Luoja, ja hän on Raamatussa esittänyt luotettavan kertomuksen luomistyöstään. ”Kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan” ja kaikki elävät olennot maan päällä ja lepäsi tuon ensimmäisen viikon seitsemäntenä päivänä. Siten hän asetti sapatin loppuun suoritetun luomistyönsä ainaiseksi muistomerkiksi. Ensimmäinen mies ja nainen tehtiin Jumalan kuvaksi, luomistyön kruunuksi. Heille annettiin valta hallita maailmaa ja velvollisuus pitää siitä huolta. Kun maailman luominen oli saatu päätökseen, maailmassa ”kaikki oli hyvää” ja julisti Jumalan kunniaa. (1. Moos. 1:2; 2. Moos. 20:8-11; Ps. 19:2-7; 33:6,9; 104; Hepr. 11:3.)
7. Ihminen ja ihmisluonto
Mies ja nainen tehtiin Jumalan kuvaksi. Heistä tehtiin yksilöitä, joilla on kyky ja vapaus ajatella ja toimia. Vaikka heidät luotiin vapaiksi olennoiksi, joista kukin on ruumiin, mielen ja hengen jakamaton ykseys, he ovat riippuvaisia Jumalasta, joka antaa heille elämän ja hengen ja kaiken muun. Kun ensimmmäiset esivanhempamme olivat tottelemattomia Jumalalle, he kielsivät riippuvuutensa hänestä ja lankesivat siitä korkeasta asemasta, johon Jumala oli heidät asettanut. Heissä oleva Jumalan kuva turmeltui, ja heistä tuli kuolevaisia.
Heidän jälkeläistensä osana on tämä langennut luonto ja siitä johtuvat seuraamukset. He ovat synnynnäisesti heikkoja ja pahaan taipuvia. Mutta Jumala Kristuksessa sovitti maailman itsensä kanssa, ja Hengellään hän palauttaa ennalleen syntiään katuviin kuolevaisiin ihmisiin heidän Tekijänsä kuvan. Heidät on luotu Jumalan kunniaksi ja kutsuttu rakastamaan häntä ja toisiaan sekä pitämään huolta ympäristöstään. (1. Moos. 1:26-28; 2:7; Ps. 8:4-9; Ap. t. 17:24-28; 1. Moos. 3; Ps. 51:7; Room. 5:12-17; 2. Kor. 5:19,20; Ps. 51:12; 1. Joh. 4:7,8,11,20; 1. Moos. 2:15.)