Valikko Sulje

Kolmen enkelin sanoma

Kolmen enkelin sanoman historiaa ja selitystä

Kolmen enkelin sanoma (Ilm. 14:6-12). Tämän sanoman julistus (adventtisanoma) alkoi syksyllä v. 1844 Yhdysvalloista. 

1. enkeli:
Tuomion aika on jo tullut, ei vasta tulossa. Jumalalle annettava kunnia Luojana mm. pyhittämällä lepopäivä. Kristus on myös Luomisen herra, Luoja (Joh,1:1-3; Kol. 1:16). Hän antoi kymmenet käskyt ja johdatti Israelia erämaassa (1 Kor. 10:3,4; Neh. 9:9-15; 2 Moos. 16:9-35; 20:1-17; 31:18) Hän on sapatin herra (Mark. 2:28). Sapatti muistuttaa myös lunastuksesta (5 Moos. 5:12-15; Hes. 20:12) 

2 enkeli:

Suuri Babylon on kukistunut. Babylon tarkoittaa oikeasta uskosta luopunutta kristillisyyttä. Oikeaan uskoon kuuluu mm. upotuskaste, joka ymmärretään vertauskuvana vanhan ihmisen hautaamisesta ja uuden ylösnousemisesta. Ensin oltava usko, sitten kaste, joten lapsia ei voi kastaa. Lapset ovat vanhempien uskosta riippuvaisia, kunnes itse ymmärtävät uskon ja kasteen merkityksen. Kaste on ’uudestisyntymisen peso’. (vrt. Luther) Lapsikaste on ihmisoppi, ei Raamatun sana. Kuolema on kuin unitila (’Lasarus nukkuu’, ’Kuolleet eivät tiedä mitään’).

Jeesuksen tullessa kaikki pelastetut sekä elossa olevat että ylösnousseet, saavat kuolemattomuuden. (1 Kor. 15:51-54) Ihminen on luonnostaan kuolevainen synnin takia. Ainoastaan Jumalalla on kuolemattomuus luonnostaan (1 Tim. 6:16) Sielun kuolemat-tomuus on pakanallisuudesta tullut kristinuskoon. Kuolemattomuus ihmiselle tulee vain armosta Jeesuksen sovitustyön kautta. ’Vainajahenget’ ovat riivaajia, eivät vainajien henkiä.
 
3 enkeli:
Varoittaa pedosta, pedon kuvasta ja pedon merkistä. Ilm, 12:13,14 vaimo on Jumalalle uskollisten joukko, lohikäärme on Saatana. Aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa vastaa Dan. kirjassa kerrottua vainon aikaa, kun ’ne (pyhät) annetaan hänen käteensä’.

Kysymyksessä on paavinvallan aika vv. 538-1798. Ilmestyskirjan Peto on sama peto, josta Dan. 7. luku kertoo, eli paavinvalta. Lisätuntomerkkinä on pedon luku 666.

Tämä voidaan löytää paavin latinankielisestä virkanimityksestä VICARIUS [VICARIVS] FILII DEl, Jumalan pojan sijainen.

Muinaisessa Roomassa oli tapana laskea nimen luku. Se saatiin laskemalla yhteen nimen kirjainten lukuarvot. Latinalaisessa kirjaimistossa on tietyillä kirjaimilla lukuarvo, toisin sanoen niitä käytettiin myös numeromerkkeinä. Kirjaimistosta täysin erillistä numerojärjestelmää ei ollut. Nykyäänkin näitä latinalaisia kirjaimia käytetään lukuina vielä esim. lääkärin resepteissä. Siten 1 = 1 , V = 5, X = 10, L = 50, C = 100, D = 500 ja M = 1 000. Muut luvut saatiin näitä kirjaimia tarpeen mukaan yhdistelemällä. Latinan kieli on katolisen kirkon kieli, ja paavista on käytetty latinankielistä virkanimitystä VICARIUS FILII DEI, suomeksi ”Jumalan Pojan sijainen”. On siis luonnollista, että tästä virkanimestä lasketaan nimen lukuarvo latinalaiseen tapaan.

Se tapahtuu seuraavasti:

V = 5
I = 1
c = 100
= —
= —
I = 1
U (V) = 5
= —
= —
I = 1
L = 50
I = 1
I = 1
D = 500
= —
I = 1
=666

Latinalaisessa kirjaimistossa äänteet V ja U merkittiin samalla äännemerkillä V. Siten sana VICARIUS kirjoitetaan alkuperäisen kirjoitustavan mukaan VICARIVS. Tästä paavin virkanimestä saadaan kirjainten lukuarvot yhteen laskemalla luku 666. Se on juuri pedon luku. Tämäkin tuntomerkki, kuten kaikki edellisetkin, sopii täsmällisesti paavin valtaan.

Luku lasketaan seuraavasti: Lukuarvo: Esiintyy: Summa: V = 52 kertaa 10I = 16 kertaa 6C = lOO1 kertaa100L = 501 kertaa 50D = 5001 kertaa 500500 + 100 + 50 + 10 + 6 : 666 Pedon kuolinhaavan paranemista edesauttaa toinen peto, joka nousi maasta,  ja jolla oli karitsan sarvet (Ilm. 13. luku). Tämä peto on uusi maailmanvalta, Yhdysvallat.

Perustelut:

Se nousee maasta , joka merkitsee vastakohtaa ’merelle’ eli kansanjoukoille; siis vähän asutulta seudulta, Sen nousu osuu samaan aikaan tai välittömästi sen jälkeen, kun paavinvalta sai kuoliniskun. Sillä on lempeän karitsan sarvet, mikä merkitsee lempeiden arvojen kuten vapauden ja tasa-arvoisuuden nimessä esiintymistä. Sen asujamisto koostui aluksi valtiollista tai uskonnollista sortoa pakoon lähteneistä, se oli ’ vapauden luvattu maa’. Tämä peto tulee siis ennen pitkää muuttumaan katolisen kirkon puolestapuhujaksi. Se näyttelee keskeistä osaa siinä prosessissa, jonka tuloksena maailma ’kumartaa ensimmäistä petoa’ ja omaksuu sen vallan tunnuksen eli ’pedon merkin’. Tähän liittyy myös kysymys sapatista.

Kysymyksessä on siis uskonnonvapauden sijaan tuleva uskontopakko. Tämä voidaan aikaansaada maailman yhteisen edun nimissä. Pedon sanotaan villitsevän ihmisiä ihmeteoilla, mikä viittaa uskonnolliseen liikehdintään, jolle on tunnusomaista vetoaminen ihmeisiin ja ensimmäisen pedon (paavinvallan) kunnioittaminen. 

Pedon kuva on Rooman kirkkoa muistuttava uskonnollinen järjestelmä, joka kehittyy protestanttisuuden pohjalta. Useat kirkkokunnat ovat ovat nähneet välttämättömäksi sopeuttaa uskonnäkemyksensä tieteellisten teorioiden puitteisiin. Näin on jouduttu luopumaan Raamatun sanomasta Jumalan ilmoituksena ja alettu pitää sitä enemmän ihmistekoisena. Myös ekumeniaan pyritään vain lähinnä omaksumalla muotoseikkoja toisilta, sen sijaan, etta pyrittäisiin pohtimaan oikean uskon olemusta.

Viimeiset tapahtumat.

Kun maailma mukautuu kaikkialla viettämään sitä väärää lepopäivää, jota se lakisääteisesti velvoitetaan viettämään, on taivaan tutkivalla tuomiolla edetty niin pitkälle, että kaikkien, myös elossa olevien kohtalo on ratkaistu. Kun viimeinenkin ihminen on tehnyt ratkaisunsa kolmen enkelin sanoman suhteen, on armon aika päättynyt. Sen jälkeen tulee seitsemän viimeistä vitsausta jotka ovat hirveitä luonnonmullistuksia ja ne tekevät elämän osittain täysin mahdottomaksi.

Viisi ensimmäistä vitsausta seuraavat toisiaan nopeasti, eikä kukaan tee parannusta niiden aikana. Mutta kun ’pedon valtaistuin pimenee’ (Ilm. 16:16) näkevät kansat, että Jumalan viha kohdistuu nyt siihen ja että vitsauksiin syypäitä eivät olekaan ne, jotka pitävät Jumalan käskyt. Todettuaan tulleensa petetyiksi, kansan joukot raivostuvat, ja Babylon eli seurakunnat, joiden oppi on oikean ja väärän sekoitusta menettää kansanjoukkojen tuen. Tätä kuvaa Eufrat-virran kuivuminen Babylon- porton alta (Ilm. 17:1; 16:12). 

Samanaikaisesti spiritismi (demonihenget), jota kuvataan lohikäärmeellä ja peto (paavinkirkko) ja väärä profeetta (luopunut protestanttisuus) yllyttävät koko maanpiirin kuninkaat Harmagedonin sotaan, määräämään kuolemanrangaistuksen niille, jotka eivät ota pedon merkkiä. Silloin tie on auki ’auningon-noususta tuleville kuninkaille’. Varsinaista sotaa ei tässä vaiheessa kuitenkaan enää synny, sillä Kristus itse sotii kansansa puolesta.

Seitsemäs vitsaus merkitsee kaiken lopullista päätöstä, kun Kristus tulee. Vitsaukset kohdistuvat niihin, jotka ottavat pedon merkin ja kumartavat pedon kuvaa, siis paavinvaltaan ja suureen Babyloniin eli langenneisiin kirkkokuntiin. Jumalan kansa on turvassa, muilta armon aika on päättynyt.

Väärät profeetat.

Lopunajan väärät profeetat voivat tehdä suuria ihmeitä. Mistä erottaa oikeat ’ profeetat’? ”Ei jokainen joka sanoo minulle: Herra, Herra, pääse taivasten valtakuntaan vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.” (Matt. 7:15,20-23), Suhtautuminen Jumalan lakiin, kymmeneen käskyyn, erottaa oikean profeetan väärästä [tässä jälleen vihjataan lepopäivään].

Jeesuksen paluu, maailman julkisin tapahtuma.

Hänen tulemuksensa on todellinen ja henkilökohtainen (Apt. 1:11)· Se näkyy kuin salaman leimahdus (Matt. 24:27)· Hän tulee voimassa ja kirkkaudessa (Matt. 24:30; Mark.13:26; Luuk.2l:27)· Kaikki näkevät hänen tulemuksensa (Ilm. l:7;Matt. 4:30)·  

Taivaan sotajoukot seuraavat häntä (Ilm. 19:141· Hän tulee Jumalan pasuunan kaikuessa (1 Tess. 4:16)· Uskossa kuolleet nousevat (1 Tess. 4:16)· Elossa olevat Jumalan omat muuttuvat (1 Kor. 15:52)· Enkelit kokoavat valitut maan ääristä (Matt. 24:31; Mark. 13:27)· 

Elossa olevat (muutetut ) ja ylösnousseet temmataan ylös (1 Tess. 4:17)· Jumalattomat piiloutuvat luoliin (Ilm. 6:16)· Alkuaineet hajoavat kuumuudesta ja koko maa palaa (2 Piet. 3:10)·    

Hän noutaa omansa luokseen ikiajoiksi (Joh. 14:1-3) Kaikki puheet Jeesuksen salaisesta tulemisesta ovat vailla raamatullista pohjaa (Matt. 24:23 25,26). Raamatun mukaan Kristus tulee niin julkisesti, ettei kukaan voi olla siitä epätietoinen. Maa vapisee, vuoret ja saaret siirtyvät paikoiltaan. Kalliot halkeilevat, kaupunkeja muuttuu soraläjiksi. Kukaan ei voi piiloutua.

Koko taivas on täynna loistavia olentoja Jeesuksen tullessa. He kokoavat Jumalan omat, sekä elossa olevat että kuolleet, jotka kuolemattomuuteen puettuina kohotetaan taivaallisiin majoihin (1Tess. 4:15-17; Joh. 14:2,3), mutta Jumalattomat tuhotaan (Ilm. 19:17,18,21).

Tuhatvuotiskausi.

Tuhatvuotiskausi mainitaan vain Ilm. 20. luvussa, joten kaikki käsitykset siitä on rakennettava ainoastaan tämän luvun perustukselle. Tuhatvuotiskauden tapahtumat:

1. Vanhurskasten ylösnousemus Kristuksen tullessa.2. Jumalattomien tuho, maa autioituu,  3. Tuhatvuotinen aika, jolloin maan päällä ei ole yhtään ihmistä. Saatana on sidottuna’ eli toimettomana autiossa maassa.4. Saatana enkeleineen ’ vapautetaan’ ja ’muut kuolleet’ nousevat ylös. Tapahtuu siis vääräin ylösnousemus heidän tuomitsemistaan varten.

Kadotettujen tuomio.

Taivaassa jo olevat vanhurskaat eli pyhät tuomitsevat nämä ylösnousseet (Ilm, 20:4,6; 1 Kor.6:2 3). Ilm. 20. luvussa ei viitata sanallakaan siihen että tuhannen vuoden aikana maailmaa vielä evankelioitaisiin tai että silloin olisi vielä mahdollisuus tehdä parannus. Tällainen mielikuvituksellinen opetus on jyrkässä ristiriidassa Raamatun selvän sanoman kanssa.

Tuhatvuotiskausi ei ole myöskään onnen, ilon ja rauhan valtakunta. Yhtä virheellistä on soveltaa siihen niitä Israelille annettuja ehdollisia lupauksia, joissa ilmoitetaan, miten suurenmoinen tästä maasta olisi tullut, jos Israel olisi ollut kuuliainen, ja täyttänyt sille annetun tehtävän [tällä viitattaneen mm. Jes.11:6-9; 65:17-25] Vääräin ylösnousemuksessa (Joh. 5:28,29; Apt. 24:15) nousevien määrä on suurempi, kuin vanhurskasten ylösnousemuksessa, se on suunnaton kansanpaljous (Ilm. 20:8). Nyt Saatanalla on taas mahdollisuus villitä kansanjoukkoja.

Tuhatvuotiskauden lopussa Kristus laskeutuu pelastettujen kanssa Uudessa Jerusalemissa alas taivaasta maan päälle (Ilm. 21:2). [Kristus tulee siis kolmannen kerran maan päälle?] Koska jumalattomien joukko on monin verroin suurempi, Paholaisen onnistuu saada jumalattomat vakuuttuneiksi, että Uusi Jerusalem voitaisiin helposti voittaa.

He alkavat piirittää Uutta Jerusalemia. Näin ovat ’ lampaat’ ja ’ vuohet’ selvästi erotettu toisistaan. Tämän jälkeen tapahtuu tuomio, kullekin tekojensa mukaan (Ilm, 20:11,12), Tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät. (Ilm. 20:9).

Helvetti – missä ja milloin?

Ilm. 20:15 ’ tulinen järvi’ ei ole ikuisen piinan paikka. Ikuinen on vain sen tuhoava vaikutus. Tuli kuluttaa heidät, polttaa, tuhkaksi. Heidän kuolemansa on yhtä iankaikkinen kuin vanhurskaitten elämä.

Uusi maa – pelastettujen ikuinen koti.

Kun viimeinenkin synnintekijä on hävitetty, Jumala luo tämän maailman uudeksi pelastettujen kodiksi.

Jes. 65:17-25; Ilm, 22:1,2; Jes. 66:22,23; Ilm. 21:1—4)